Peruspalvelut turvattava kaikille asuinpaikasta riippumatta!

Suomen perustuslaissa on turvattu jokaiselle oikeus yhdenvertaisuuteen. Tulevissa palvelurakenneuudistuksissa on varmistettava, että lappilaisille taataan yhdenvertaiset peruspalvelut Etelä-Suomen asukkaiden kanssa. Muussa tapauksessa vaarana on, että maakuntamme autioituu.

Seuraavalla hallituskaudella tullaan edelleen keskustelemaan muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksesta, jonka tavoitteena on ollut perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisten raja-aitojen purkaminen sekä palveluiden tehostaminen. Nämä tavoitteet ovat hyviä, mutta meidän on jatkossakin pidettävä huolta siitä, ettei palveluiden järjestämis- ja tuottamisvastuun siirtäminen pois kunnilta johda siihen, että palvelut ja päätäntävalta karkaavat pois Lapista. Nyt näyttää siltä, että sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluistamme tullaan päättämään Oulussa. Oulun yliopistollisen sairaalan erityisvastuualue kattaa 51,1 % maan pinta-alasta, joten järjestämislaissa on mielestäni selkeästi määriteltävä, mitkä ovat sellaisia lähipalveluita, jotka on tuotettava lähellä kansalaisia. Laissa on asetettava selkeät kilometrirajat sille, kuinka kaukana vaikkapa lääkärin vastaanotto voi asiakkaasta sijaita. Samoin on huomioitava, että myös syrjäseutujen äänen tulee kuulua päätöksenteossa.

Erityisesti myös peruskoulutusta ja toisen asteen koulutusta koskevat lainsäädäntöhankkeet edellyttävät lappilaisilta tehokasta edunvalvontaa. Koulu- tai terveyskeskusverkostoamme ei voida enää nykyisestä juurikaan supistaa, mutta palveluita voidaan kehittää esimerkiksi liikkuvia ja sähköisiä palveluita lisäämällä.

Tulevalla hallituskaudella tullaan keskustelemaan myös siitä, mistä rahoitus julkisiin palveluihin otetaan. Veronkorotusten tie on kuljettu loppuun, eikä jakovaraa enää ole. Palveluita ja investointeja voidaan rahoittaa ainoastaan suuntaamalla jo nyt käytettäviä resursseja uudelleen. Väistämättä se tarkoittaa myös sitä, että jostain on karsittava, jotta johonkin muuhun voidaan panostaa. Julkista sektoria on kauttaaltaan supistettava, mutta olennaisinta on kuitenkin pyrkiä toimintojen tehostamiseen ja turhan sääntelyn purkamiseen. Ihmisten ja yritysten elämästä on tehtävä joustavampaa.

Etelässä palveluita on mahdollista keskittää ja tehostaa, täällä se on usein jo pelkästään maantieteellisten etäisyyksien vuoksi mahdotonta. Kuntien velvoitteiden ja tehtävien karsiminen on oleellista saada käyntiin välittömästi, mutta palveluiden järjestämistä koskevassa lainsäädännössä tarvitaan alueelliset erityispiirteet huomioivia ratkaisuja. Maakuntajohtajamme on esittänyt, että Lappiin luotaisiin oma erityinen aluemallinsa, jonka kautta paikallista päätäntävaltaa lisättäisiin ja siirryttäisiin valtion kanssa sopimusohjaukseen. Tätä vaihtoehtoa pitäisi mielestäni tutkia tarkemmin.

Luontolähtöiset elinkeinot ja luonnon monimuotoisuuden vaaliminen kaikkien lappilaisten oikeus!

Luonto ja luonnonvarat ovat Lapin voimavara. Mielestäni lappilaisten on saatava itse päättää, millä tavoin luontolähtöisiä elinkeinoja alueella kehitetään. Lapin oma aluemalli takaisi lappilaisille laajemman itsemääräämisoikeuden ja antaisi meille mahdollisuuden toteuttaa joustavia, Lapille soveltuvia ratkaisuja. Vaikka emme olisikaan keskenämme kaikista asioista samaa mieltä, ymmärrämme alueen erityispiirteitä varmasti paremmin kuin kehäkolmosen sisäpuolella, missä lappilaisten edustus on lopulta vähäinen.

Luonnon monimuotoisuudesta tulee huolehtia kaikissa uusissa teollisissa hankkeissa ja tavoitteena tulee olla myös vanhojen vääryyksien korjaaminen, kuten vaelluskalojen palauttaminen vesivoiman tuottamiseen valjastettuihin vesistöihin.

Alkuperäiskansakysymykseemme on lopultakin löydettävä oikeudenmukainen ja kaikkien väestöryhmien oikeudet turvaava ratkaisu. Saamelaisten oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin on turvattava, mutta maa- ja vesialueiden omistus- ja hallintaoikeuksia ei voida ratkaista kansainvälisillä sopimuksilla oikeus- ja asutushistorian vastaisesti.

Luontaiselinkeinojen ja poronhoidon kehittämisen lisäksi Lapin on ennen kaikkea panostettava matkailuun, monipuolisiin, kattaviin ja kansainvälisiin liikenneyhteyksiin, tietoliikenneyhteyksiin sekä uusiin elinkeinoihin, kuten biotalouteen ja kaivostoimintaan. Kaivoksilla on Talvivaaran jälkimainingeissa paha kaiku, mutta jokainen kaivoshanke tulee arvioida tapauskohtaisesti. Pienet, paikalliset ja uusiutuvat energiaratkaisut ovat tulevaisuutta. Alueemme on ainutlaatuinen maailmassa ja se on huomattu myös muualla. Siksi elokuvatuotantojen suhteen on Suomessakin aika kehittää kansallinen tuotantokannustinjärjestelmä, jonka avulla Lapista luodaan entistäkin huokuttelevampi kohde koti- ja ulkomaalaisille tuotannoille.

Lapin työttömyysaste on noin 17 %. Emme menesty tulevaisuudessa ilman monipuolista elinkeinorakennetta. Samalla meillä tulee olla oikeus vaalia luontoa niin, että se takaa menestyksemme myös jatkossa.

Lappi on mahdollisuus koko Suomelle!

Maamme talouskasvun siemenet itävät nyt pohjoisessa, joten valtion on tulevalla hallituskaudella nostettava arktinen aluepolitiikka oman toimintansa keskiöön. Se, mikä Suomelle on juhlapuheissa arktista tulevaisuutta, on Norjalle ja Ruotsille tätä päivää. Meillä ei ole varaa jäädä jalkoihin.

Matkailun, kaivosteollisuuden, arktisen testaus- ja koulutustoiminnan ja kylmäteknologian mahdollistamien palvelinratkaisujen avulla Lappiin voidaan rakentaa tuhansia työpaikkoja. Lappi on mahdollisuus koko Suomelle. Aluepolitiikka on oikein toteutettuna kannattavaa koko kansantalouden kannalta.

Julkisen sektorin työpaikkoja on siis siirrettävä Lappiin, ei pois Lapista. Tarvitsemme valtion panostuksen maakunnalliseen infrastruktuuriin, liikenneväyliin ja tietoliikenneyhteyksiin. Lapin elinvoimaisuus ja Suomen arktinen aluepolitiikka tarkoittaa sitä, että täällä säilytetään edellytykset elää, opiskella, tehdä työtä ja yrittää.

Luonnonvarojamme on hyödynnettävä älykkäästi. Eduskunta tarvitsee vahvaa lappilaista edunvalvontaa, mutta päätäntävaltaa on myös siirrettävä keskushallinnolta lähemmäs alueen ihmisiä.